1. Digitalisaatio muuttaa työelämän ja koulutuksen seuraavien vuosikymmenten aikana. Muutoksessa ei ole vain opetus/opiskelumenetelmät tai työpaikat ja työtehtävät. Digitalisaatio muuttaa myös koko tapamme käsitellä tietoa ja toimia yhteiskunnassa. Yliopistojen tulee pysyä mukana tässä kehityksessä ja uudistaa voimakkaasti käytäntöjään palvelemaan muuttuvia tarpeita. Koulutuksella ei ole varaa laahata perässä ympäröivän yhteiskunnan kehittyessä huimaa vauhtia.
2. Tulevaisuuden yliopistossa ei opiskelijoista tuoteta vain kapean osaamisen maistereita. Keskeistä työelämän jatkuvasti kiihtyvässä muutoksessa on, että ihmisillä on hyvät valmiudet kehittää ja uudelleenohjata osaamistaan jatkuvasti työuran aikana. Opiskelukyvyn ja opiskelutaitojen kehittäminen nousee yliopistojen toiminnan keskiöön. Jatkuvan kehittymisen edellytykset työntekijöille toteutetaan joustavien, digitaalisten ja laadukkaiden jatko- ja täydennyskoulutuksen ohjelmien kautta.
3. Keskeistä ei ole enää se, mitä on opiskellut, vaan se mitä osaa ja miten tämä hyödyttää työnantajaa sekä yhteiskuntaa laajemmin. Työntekijällä tulee olla kyky kertoa ymmärrettävästi omasta osaamisestaan ja taito myydä oma ainutlaatuinen osaamisensa työnantajalle.
4. Työuran sirpaloituminen ja muuttuvien osaamistarpeiden takia siirtyminen yrittäjyyden ja palkkatyön välillä mahdollisesti useamman kerran uran aikana yleistyy huomattavasti. Tätä tuleekin tukea integroimalla yrittäjyys ja yrittäjämäinen toiminta keskeiseksi osaksi koulutusta. Valmistuvalla opiskelijalla on paitsi perusymmärrys yrittämisestä myös yrittäjämäinen asenne työntekoon palkkatyössä. Yrittäjämäinen työskentelytapa luo uusia innovaatioita ja tuottaa luovia ratkaisuja, tuottaen samalla talouskasvua.
Hallituksen jäsen (koulutuspoliittiset asiat)
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti