Yritysten väliset verkostot ovat varmasti määrämuotoisempia kuin puhtaasti henkilöverkostot, vaikkapa tietyn ammatti- tai asiantuntijakunnan yhteenliittymät. Yritysten välillä rajanveto yhteistyön ja verkoston välillä voi olla vallan häilyväkin: tiukimmillaan puhutaan jo alliansseista, kevyemmissä versioissa erilaisista yhteistyömuodoista tai vaikkapa digiverkostoista. Yritysten välisissä verkostoissa toimijoilla on myös erilaisia rooleja, mm. ostajia, myyjiä, toimittajia ja neuvonantajia. Esim. alihankkijalle verkosto voi olla toiminnan elinehto.
Verkostoon menemisen perusteet nurinniskoin?
Verkostoihin mennään jotta niistä hyödytään jotain. Pohditaan ovatko vaadittavat panostukset, vaiva ja aika hyödyn väärti. Mitä minä hyödyn tästä verkostosta, mitä konkreettista käytännössä saan, milloin sen saan ja kuka takaa laadun? Siksi myös voi liikkeellelähtö olla hieman varovainen, sillä kaposella kanootilla: kopastaan vähän, tarttuisiko verkkoon hauki vai ehkä se säynävä? Haukea olisi kyllä tilauksessa ...
Entäpä jos käännettäisiinkin nenä niskan puolelle, koko kysymys päinvastaiseksi: mitä minä voin tälle verkostolle antaa? Miten voin oman panokseni lisäksi myös kehittää verkostoa edelleen, miten varmistaa sen konkreettisen hyödyllisyyden sen jäsenille? Jos siis ottaisinkin antajan roolin, enkä pohtisi yhtä aironvetoakaan omaa saalistani?
Ihan hullu ajatus, eikö? Ensinnäkin tietysti siksi että totta kai oma hyöty on tärkein. Mutta tärkeämpää itse kysymyksessä antamisesta on se että sitä niin harvoin tulee pohtineeksi: "mitä minulla on antaa, tarjota muille, jotain sellaista ainutlaatuista ja arvokasta joka hyödyttää aidosti muita?". Kun lopulta saisi aikaiseksi vaikkapa kolmen kohdan kirkkaan listan asioista, joita voi verkostolle antaa ja miten sen käytännössä tekisi, se voisi myös sisäisesti tuoda uutta näkymää omaan toimintaan, omiin ainutlaatuisiin osaamisiin. Voisiko oman osaamisen tai kriittisen kyvykkyyden jakaminen verkostossa tuottaakin lopputuloksia, jotka kääntyvät myös antajan hyödyksi jolloin lopputulos olisi aito win-win-case? Ehkäpä oma kyvykkyys tai osaaminen vaatiikin kasvualustakseen juuri verkoston jossa on monimuotoisuutta, muuntautumiskyvykkyyttä ja ketteryyttä.
Eli näillä pohdinnoilla sitten vain se paatti matkaan ja verkot vesille: kun keskittyisimmekin vain antamiseen, saalis saattaisi sätkiä ihmeesti uudella tavalla ja tasolla.
